tekijä: e_i_k_u_k_a_a_n
Loistaktiikoita ja hirviömäisiä strategioita kollektiivisuuden muodostamiseen
Kuvittele, että jostain syystä sinä et pääse SISÄLLE, ei huolta, ei huolta,
on olemassa ratkaisu…
Kuvittele, että toinen keho on niellyt sinut, sinä toivot selviäväsi ehjänä, yhtenä.
Jokin täällä alkaa haista…
Tämä on harjoitussessio loisimisen taktiikoista sisääntulemisessa ja ulosmenemisessä. Tämä on kokeilu sosiaalisista mutaatioista ja hirviömäisistä strategioista erilaisten Me-muotojen parissa.
Sessio sisältää sarjan havainnollistavia miniesityksiä, tehtäväpohjaisia kollektiivisia harjoitteita, vuorovaikutusta objektien kanssa sekä We Bites Us -elokuvan näytännön. Se pyrkii ’sisäänpääsyn’, ’luottamuksen’, ’yhdessäolon’ ja ’järjestäytymisen’ radikaaliin uudelleen ajatteluun. Se voi olla hyödyllinen sellaisten henkilökohtaisten ja kollektiivisten toimintatapojen löytämisessä, jotka ovat muuttuneet tunnistamattomiksi, vihamielisiksi tai yltiövieraanvaraisiksi.
Se on NAURISTUS. Nauristus on paikan, ruumiin (niin kollektiivisen kuin yksilöllisen), omaisuuden ja soveliaisuuden välinen sekava hämmennys. Nauristus on sekoitus naurettavuutta ja ahdistusta – siinä hilpeys ja kurittomuus kietoutuvat huolellisesti avautuviin polkuihin. Nauristus nousee ihmisten, paikkojen ja systeemien välille. Se on kollektiivisen harjoittamisen kokeellinen muoto, joka tähtää prekaarin elämän ja työn todellisuuksien ymmärtämiseen. Se paljastaa vallan epäsymmetrioita ja tarjoaa puitteet kohtaamisille. Nauristus on jotakin sattumusten, väliaikaisten yhteisöjen, institutionaalisen kritiikin ja spekulatiivisen fiktion välillä.
Mutta miksi?
Mihin ‘te’ tarvitsette ‘meitä’ – taiteilijoita? Jos ’me’ emme pysty tuottamaan taidettamme niin, että siedämme työnteon poliittisia ja taloudellisia muutoksia, meistä tulee palvelijoita, tavalla tai toisella. Kun emme löydä keinoja rakentaa solidaarisuutta koko taidekentän ja muiden prekarisoitujen ryhmien kanssa, meistä tulee epäoikeudenmukaisen yhteiskuntajärjestelmän somisteita. Minkälaista sosiaalista muutosta tarvitaan työolosuhteiden prekarisaation vastustamiseen uusliberalismin jälkeisissä taideinstituutioissa? Tämä nauristus on yksi mahdollinen vastaus: loistaktiikoita suhteiden luomiseen ja hirviömäisiä strategoita narratiivien uudelleen avaamiseen.
… ja kuka tarkalleen ottaen on e_i_k_u_k_a_a_n?
Tämä tilaisuus on osa Focus on the Local Landscape – Paikallisjälkiä -ohjelmaa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin kehyksessä.
Karolina Kucia on puolalaissyntyinen ja Helsingissä asuva kuvataiteilija. Hän valmistui kuvanveiston ja intermedian maisteriksi Poznanin taideakatemiasta vuonna 2004 ja teatteritaiteen maisteriksi Esitystaide ja -teoria -opinnoista Teatterikorkeakoulusta Helsingissä vuonna 2014. Hänen liikkuvaa kuvaa hyödyntävä taiteellinen työskentelynsä liittyy esineteoksiin ja performatiivisiin interventioihin. Hän on väitöskirjatutkijana Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Kucian tutkimuksen kohteena ovat häiriöt, virheet, takeltelu, loiset ja hirviöt, erityisesti prekarisoituneen työn jälkikapitalistisessa kontekstissa. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa SESC Pinheirosissa São Paulossa, nGbK:ssa Berliinissä, Helsingin Taidehallissa ja Museum of Modern Arts Varsovassa. Hän oli Akademie Schloss Solituden stipendiaatti 2015. Kucian taiteellista ja tutkimuksellista työtä on tukenut Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Saastamoisen säätiö ja Frame Contemporary Art Finland.